- Arno Forsius, olette ahkera ja tuottelias kirjoittaja. Olette laajalti hyödyntänyt myös Internetin mahdollisuuksia. Saunalahden Arnoldus -sivustoltanne löytyvät ”24 teesiä alkoholista” vaikuttavat hyvin samansuuntaisilta Myllyhoidon ajattelun kanssa. Mistä kiinnostuksenne päihdeasioihin kumpuaa?

- Valmistuin lääkäriksi vuonna 1954. Toimin A-klinikan ylilääkärinä Helsingissä 1960-luvulla. Tuossa työssä aloin ymmärtää, että tie alkoholismista vapautumiseen alkaa usein ajatusmaailman muuttumisesta. Tuollaisten muutosten tuottaminen potilas- lääkäri-suhteessa ei kuitenkaan tunnu olevan mahdollista pelkästään järkiperäisten keinojen avulla. Ihmisen järkikulta on usein tunteen ohjattavissa, ja se jää helposti jalkoihin. Äkkikäännöksiä tapahtuu kuitenkin joillekin. Esimerkiksi uskoon tulemisen yhteydessä saattaa vuosikausia alkoholistina elänyt ihminen vapautua vaivastaan, ja hänen loppuelämänsä sujuu raittiina.

- Teesejänne sävyttää todellakin selkeästi vakaumus, jonka mukaan turvallisin vaihtoehto alkoholiriippuvaiselle on täydellinen, loppuelämän kestävä raittius. Tämä perustuu kaiketi kokemukseen – onko mieleenne jäänyt erityisesti jokin vaikuttava toipumistapahtuma?

- Alkoholiasioita käsitellään potilas-lääkäri-suhteessa yleensä vain silloin, kun ne ovat ajankohtaisia. Niihin ei välttämättä palata enää silloin, kun asiat ovat pitkään olleet hyvin. Hyvänä herättäjänä lääkärille toimivat kuitenkin sellaiset kokemukset, joiden yhteydessä muutos on ilmeinen ja pysyvä. Eräs kokemus oli erityisen mieleenpainuva. Kotiovellemme tuli mieshenkilö, joka toi meille kolme puukkoa talteen, jottei hän aiheuttaisi niillä mitään vahinkoa lähimmäisilleen. Vähän tämän jälkeen hän tuli uskoon ja raitistui. Hän oli hyvin kiitollinen siitä, että oli saanut tukea minulta ja muilta. Meidän vaimomme tutustuivat myös, ja meistä tulikin pitkäaikaisia perheystäviä. Puukot ovat olleet meillä tallella yli 40 vuotta, ja ovat edelleen. Ne tuonut mies kuoli muutama vuosi sitten raittiina. Hänen vaimonsa elää vieläkin. Tällaiset tapahtumat ja kokemukset antavat jotakin osviittaa.

Tarvitaan saman tapaisia tai veroisia kokemuksia kuin ajatusmaailman äkillinen muuttuminen toiseksi uskonnollisen heräämisen yhteydessä on. Se on joillekin mahdollista, mutta kaikki eivät ole uskoon taipuvaisia. Miten tällaisia kääntymiskokemuksia voisi saada näillekin ihmisille aikaan, millaisia ”mielenkääntämistemppuja” heidän kanssaan voisi käyttää – tätä olen koettanut pohtia. Ainakin pitäisi pystyä istuttamaan tervehtymisen siemeniä. Kun kirjoitin teesejäni, pyrin miettimään sellaisia faktoja, joilla voitaisiin perustella täydellistä irrottautumista alkoholista. Faktoihin vetoaminen on tärkeä osa asiaa joidenkin kohdalla, mutta erilaiset ihmiset, erilaisilla kehitys- ja kokemustaustoilla hyötyvät erilaisista lähestymistavoista. Siksi on hyvä, että on olemassa eri menetelmiä kuten AA, Myllyhoito ja A-klinikka.

- Gregory Bateson on esittänyt ajatusmallin alkoholistin raitistumisesta ”epistemologisen romahduksen” kautta. Kun ihmisen alkoholin ympärille rakentama uskomusjärjestelmä romahtaa, hän joutuu arvioimaan koko ajattelunsa uudelleen. Hänelle kirkastuu, että hän ei itse kehittelemänsä ajattelun varassa millään voi itseään auttaa. AA:n vaikutus perustuu Batesonin mukaan juuri tällaiseen ”pohjakokemukseen” ja siihen, että tätä kautta syntyy valmius tarttua tarjottuun apuun.

- Varmaan, mutta kuitenkin on huomattava, että ongelmaisen ajautumista itse pohjalle saakka ei ole syytä odottaa. Monille apu ei ehdi ajoissa. On pyrittävä käyttämään parempia keinoja mielen muutoksen aikaan saamiseksi – mutta niin, että ongelmissa oleva ihminen itse tekee päätöksen muutoksesta. Ei ole avuksi, jos joku toinen sanoo: nyt sinun täytyy toimia näin.

- Muutosvalmiuden tuottamiseen on todellakin menetelmiä, jotka ovat tehokkaampia kuin ulkoisen kontrollin psykologia, sanktiot ja rangaistukset jne. Esimerkkinä tästä vaikkapa motivoivan haastattelun menetelmä, jossa kuulostellaan muutosvalmiuden tasoa ja sovitetaan keskustelun teemat niin, että asiassa edistytään ainakin seuraavalle valmiuden tasolle. Mini-interventio on myös hyvä ja kustannustehokas menetelmä. Se tuo takaisin 5-6 euroa jokaista sijoitettua euroa kohti. Lääkäreiden keskuudessa tätä menetelmää käytetään kuitenkin vaihtelevasti.

- Tässä on kyse kahden ihmisen – potilaan ja lääkärin – välisessä suhteessa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta, joka on hienovarainen asia. Asiassa on silloin kaksi osapuolta, joilla kummallakin on oma raja alkoholin väärinkäytön suhteen. Jo lääkärin esittämät kysymykset alkoholista koetaan helposti moitteeksi. Potilas saattaa usein kaunistella alkoholinkäyttöään, eikä hän välttämättä itse tietoisesti ymmärrä, mitä hän tekee. Potilaan ja hänen puolisonsa kertomukset alkoholin käytöstä ovat hyvin erilaisia. Puoliso saattaa soittaa etukäteen lääkärille ja pyytää tätä ottamaan puheeksi päihdeongelman seuraavan potilastapaamisen yhteydessä. Lääkärin on kuitenkin tuolloin vaiettava siitä, että asiasta on keskusteltu, ja hänen on esitettävä kysymys alkoholista jotenkin mieleenjuolahduksena.

Lääkärikoulutukseen ei ole kuulunut päihdeongelmien puheeksiotto. Mini-interventio on hyvä askel parempaa, mutta sen kehittyminen rutiiniksi ottaa aikaa. Näin oli silloinkin, kun tupakoinnin vaikutus terveystekijöihin tuli tietoon 1950-luvulla.Lääkärin tulisi pystyä järjestämään potilaalle mahdollisuuksia itse oivaltaa asioita. Vaikka hänellä olisi käytössään hyviäkin koulutuksen kautta hankittuja menetelmiä, hänen aikansa on rajallista. Uskonvahvistuskäyntejä on mahdollista järjestää, mutta pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen ja esim. supportiiviseen psykoterapiaan on vaikea löytää aikaa ja maksajia. Psykiatrit ovat tässä mielessä paremmassa asemassa, mutta psykoanalyysi on raskasta ja vaikeaa ja edellyttää tiettyjä henkisiä ominaisuuksia.

Avun kanavien etsiminen on osa lääkärin tehtävää. Yleinen periaate kaikkien sairauksien hoidossa on lähettää potilas eteenpäin. Joskus tämä toki toimii lääkärille helppona tienä päästä itse vähemmällä. Joskus viisasta luopua, pitäisi olla tiedossa mahdollinen seuraava paikka. Ei saisi viivästyä silloin kun hetki on otollinen, tuollainen hetki voi olla hyvin pian menetetty.